sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Toukokuun tunnelmia


Matka Etelä-Ruotsiin

Toukokuun alku oli vilkasta: Vappu loppui tiistaina, uusi kurssi alkoi keskiviikkona kirjahankintoineen sun muineen ja perjantaina kaverini I Suomesta tuli kylään! Sinä viikonloppuna alkoivat myös Uppsalan helteet: viimeiset kolme viikkoa oonkin ihmetellyt, tulinko vaihtoon Ruotsiin vai Balille. Tää on ihanaa! Koko viime kesänä Helsingissä oli max yksi hellepäivä, mutta nyt mulla on jo rusketusrajat. Ilmeisesti Ruotsissa todella on kaikki paremmin ja aina paistaa aurinko… no ei, paikallisten mukaan tää on tosi poikkeuksellista, ja onhan Helsingissäkin ollut toukokuun ajan ilmeisesti tosi aurinkoista. Ilmastonmuutoksen vaikutusta?

No, kaverini lähdettyä sunnuntaina koittikin seuraavalla viikolla helatorstai vapaineen. Käväisin keskiviikkona Suomessa isän pyöreitä vuosia juhlimassa ja jatkoin torstaina K:n kanssa Malmöhön. Etelä-Ruotsin reissua olin jo pitkään odottanut! Meillä oli AirBnb Malmössä, mutta teimme päiväreissun Lundiin, joka sijaitsee vain 15 min junamatkan päässä. Lisäksi sunnuntaina käväisimme ex tempore Kööpenhaminassa, kun oli vielä puoli päivää ylimääräistä aikaa ennen paluulennon lähtöä XD sinne kesti paikallisjunalla noin 40 min, kannatti tosiaan mennä!

Ennakkomielikuvani Malmöstä oli, että se on yksi Ruotsin isoimmista kaupungeista, ja että siellä tapahtuu tietyillä alueilla paljon rikoksia ja ihan ampumisiakin. Kuitenkin oli selvää, että levottomuuksilla on varmasti mun mielikuvissa paljon isompi rooli kuin mitä niillä todellisuudessa on, eikä sinänsä jännittänyt ollenkaan. Göteborgiin verrattuna Malmö on itse asiassa kuitenkin selvästi pienempi kaupunki, ja sen kyllä huomasi sinne tullessa. Vanhan kaupungin alue on tosi mukava ja eläväinen. Ihmiset viettää oikeesti iltaa Lilla Torgilla ja lähialueiden katujen ravintoloissa. Lisäksi Malmöstä jäi mieleen, että siellä on isoja puistoalueita vesielementteineen ja kukkaistutuksineen, sekä että Malmön yliopisto on tosi nuori. Se on perustettu 1998 ja vaihtoi nimensä Malmö Högskolasta Malmö Universitetiksi vasta tämän vuoden alussa. Varmasti Lundin yliopisto on ollut niin dominoiva ettei Malmössä ole tarvittu omaa yliopistoa aiemmin. Käytiin tsekkaamassa Malmön yliopiston Niagara-rakennus ja kirjasto, jotka ovat tietysti uudempaa arkkitehtuuria, mutta eivät enää uusinta uutta. Kontrasti Uppsalaan on aika suuri. Mutta Niagaran katolla on puutarha, kannattaa käydä kurkkaamassa.

Lauantai-iltana oli Euroviisujen finaali, joten kävimme katsomassa sitä yhdessä baarissa! Se olikin hauska kokemus. Ja tietysti viereen sattui porukka, johon kuului myös yksi suomalainen tyttö.

Lund puolestaan on tosi vanha kaupunki ja siltä myös näyttää: rakennukset vaikuttavat olevan peräisin vanhemmalta ajalta kuin Uppsalan vanhoissa osissa. Ainakin osa rakennuksista Lundissa on keskiajalta. Lund henki mielestämme osittain myös brittiläisen pikkukaupungin tyyliä: Lundista löytyy paljon punertavia tiilitaloja muratteineen. Käyntimme aikana kasvillisuus oli tosi vehreää ja lehdet ja kukat näyttivät aivan valtavilta. Uppsalassa lehdet taisivat siis silloin olla vielä aika pieniä.

Yritimme katsastaa Lundissa muutaman osakunnan, jotta saisi käsitystä, onko homma samantyyppistä kuin Uppsalassa. Ainakin kolme osakuntaa tarjosi netin mukaan lounasta sinä päivänä, joten kävimme kurkkaamassa kaksi ja jäimme kolmanteen syömään. Jäi kuitenkin vähän hämäräksi, onko lounaat tarkoitettu oikeastaan lähinnä kyseisen osakunnan jäsenille. Siinä tapauksessa toimintaperiaate olisi erilainen kuin Uppsalassa. Tuntui, että herätimme ehkä hieman hämmennystä muutamissa ihmisissä. Ruoka oli kuitenkin tosi maukasta.

Näiden kolmen osakunnan perusteella vaikutti siltä, että Lundissa osakunnat sijaitsevat usein samassa kerrostalossa, jossa osakunnan opiskelija-asunnot ovat. Uppsalassa taas osakunnan ”päärakennus” pikku puutarhoineen on yleensä erikseen ja asuintalot taas omilla tonteillaan. Eli vaikutti vähän siltä, että Uppsalassa osakunnilla on isommat ja vaikuttavammat puitteet. Toki on eri asia, että millaisesta tyylistä tykkää.

Köpiksessä en oo lapsuuden jälkeen käynyt. Se taas on tyyliltään selkeästi pääkaupunki: paljon suuria, vaikuttavia rakennuksia, jykevää seinää, korkeaa tornia, kultauksia. Pamahdimme junasta ulos ja suuntasimme Nyhavnin ja vanhan kaupungin suuntaan. Köpiksessä oli suuren kaupungin tuntua, mutta ainakin noilla alueilla oli helppo liikkua kävellen eikä esim. vanhan kaupungin kävelykaduille edes oikein kuulunut liikenteen melu.

Ennen matkaa tietysti odotin Skånen murteen kuulemista: olisiko se mahdotonta ymmärtää? Monet Uppsalassa asuvat ruotsalaiset ovat sanoneet, että he eivät oikeastaan pysty skånskaa ymmärtämään, mikä kuulostaa hurjalta. Mutta tällä reissulla suurin osa asiakaspalvelijoista ja muista puhui täysin ymmärrettävästi, ehkä niillä pientä erilaista nuottia oli. Voi tietty olla, että he ovat tottuneet puhumaan standardiruotsia ammatin takia tai sattuivat vain kaikki olemaan muualta kotoisin… yhden kerran tosin kävi niin, että eräs kauppakeskuksen vartija tuli neuvomaan meitä, eikä kumpikaan tajuttu yhtään, mitä se sanoi. Se oli kyl hassu tilanne, eikä oikein saatu itsestämme ulos juuta eikä jaata, kun se hymyili niin iloisesti eikä varsinaisesti odottanut vastauksia.

Kööpenhaminassa tietysti puhutaan tanskaa. Kylttejä sun muita oli helpohko ymmärtää ruotsin ja saksan perusteella, ja kyllä jätskinkin sai skandinaviskalla tilattua. Sen syvällisempiä keskusteluja ei tullut testattua, mutta varmaan vähän monimutkaiseksi olisi mennyt.

Uppsalassa muuten juttelin viime viikonloppuna hetken parin norjalaisen opiskelijan kanssa. Toinen heistä oli Oslon suunnalta kotoisin, ja häntä oli suht helppo ymmärtää. Tosin jotkut sanat ovatkin norjaksi ja ruotsiksi ihan erilaisia, niin sen takia vähän oli hakemista. Mutta hänen kaverinsa oli, jos ymmärsin oikein, Länsi-Norjasta kotoisin, ja puhe oli astetta leveämpää. Välillä ymmärsin hänen sanomisistaan idean, välillä en. Silloin oslolainen toisti länsinorjalaisen sanoman lauseen omalla murteellaan, ja silloin yleensä tajusin. Hyvä kääntämisketju siis! Sitten paikalle osui vielä suomenruotsalainenkin, ja hänet olisi voinut sijoittaa mun ja oslolaisen väliin ketjuun XD norjalaiset muuten sanoivat, että Norjassa on tosi paljon eri murteita, koska vuorten yli on ollut niin huonot kulkuyhteydet ja puhetavat eivät siten ole sekoittuneet.

Uusi kämppis

Aivan oikein, me saatiin uusi kämppis toukokuun alkupuolella XD naispuolinen, ruotsalainen taloustieteen opiskelija. Hänet oli evakuoitu edelliseltä korridoriltaan kaksi kerrosta alempaa, koska heidän korridorilleen evakuoitiin ihmisiä muualta. Housing office käyttänee siis jonkinlaista ihmiset kiertoon -taktiikkaa.  Kiva oli saada lisää porukkaa ja vielä ruotsalainen J Hän oli vieläpä sinänsä aktiivinen tutustuja, ja pääsin heti mukaan piknikille joka hänellä oli kavereidensa kaa.

Vårbal

Kevätlukukauden opiskelijatapahtumista Valborgin jälkeen suurin on Vårbal eli ”kevättanssiaiset”. Varsinaiset tanssiaiset kyseessä ei kuitenkaan ole. Värmlandsin juhlassa oli hetken aikaa bändi soittamassa parintassimusaa. Muuten nimi on kuvaava: on kevät ja pukukoodi on frakki/iltapuku. Kaikilla osakunnilla on Vårbal samana päivänä, joten kaupungilla saattoi bongata yhden jos toisenkin iltapukuihmisen.

Itse olin Vårbalissa oman, Helsingissä toimivan osakuntani edustajana. Sieltä reissasi muutama muukin osakuntalainen tänne, joten yksin ei tarvinnut edustaa. Oli tosi kiva nähdä osakuntakavereita :D

Me siis ollaan Värmlandsin ystävyysosakunta, ja he kutsuu meidät sekä muut ystävyysosakuntansa muualta Ruotsista, Suomesta, Virosta, Tanskasta, Norjasta ja Englannista (liekö niitä vielä muuallakin?) juhlaan. Perjantaina meille kansainvälisille vieraille oli omat, epämuodollisemmat illalliset yhdessä Västgötan ja Snerikesin kv-vieraiden kanssa. Siellä juuri juttelin niiden norjalaisten kanssa, joista oli aiemmin puhetta. Lauantaina oli varsinainen pääjuhla, jonka pöytäosuus oli ehkä hieman liiankin pitkä. Viisi ruokalajia oli tarjolla, ja hämmästyttävää kyllä ruokaa oli juuri sopivasti. Ei jäänyt nälkä, mutta ei tullut ähkykään. Yöllä päästiin kiertelemään eri osakuntien jatkoja. Ilma oli taas tosi lämmin, ja yöllä oli niin valoisaa, ettei meinannut väsyttää ollenkaan! Tietty ulkona raittiissa ilmassa kiertelyllä oli varmasti osansa. Sunnuntaina oli vielä pienimuotoinen sillis tarjolla.

Edustajana oleminen, osakunnan lahjan antaminen ja muu oli tosi hauska kokemus. Lisäksi Uppsalaan tuli tosiaan tosi paljon suomalaisia eri osakunnista eri Uppsalan osakuntiin vieraaksi, mikä oli sekin aika hupaisa tilanne. Heidän puheidensa perusteella vaikuttaa, että eri osakuntien Vårbalit oli aika erilaisia. Isompia tai pienempiä, enemmän tai vähemmän ohjelmaa ja erilainen kesto, joillain ei oikein ollut omia jatkoja ja jonnekin kasaantui ihmisiä muualtakin.

Lähtövalmisteluja

Pari viikkoa ennen lähtöä aloin vähän käydä läpi myytäviä kamoja ja lähtövalmisteluja. Tosi vähällä tavaralla oon kyl selvinnyt, nyt kun näitä kattoo. Tullessa oli yksi iso matkalaukku sekä yksi käsimatkatavara, nyt tulee niiden lisäksi ylimääräinen kassi, koska haluun pitää ostamani verhot, päiväpeiton, pyyhkeet ja roskiksen. (Ja huom. mun pakaaseihin sisältyy kumminki iltapuku ja ylioppilaslakkikin. Molempia tuli käytettyä kerran.) Lähinnä pyörän myynti on se isoin juttu, mutta nyt on ostaja löytynyt.

Lisäksi International Office järjesti lähtöpiknikin vaihtareille, mikä viritti jo lähtötunnelmaan. Mutta nyt vikalla viikolla onkin ollu vähän vaikea tajuta, että kohta oon poissa ja tallailen taas Helsingin katuja. Varsinkin kun kaikilla on kokeet vasta nyt toukokuun vikalla viikolla, myös mulla.

Tuntuu, että aika hyvin Uppsala tuli lukukauden aikana nähtyä. Kaupungin tuntee aika monipuolisesti nyt. Tietty aina löytyy pari sellaista kohdetta, jossa olisi voinut käydä, mutta tärkeimmät jutut on tehty. Alun perin mun oli tarkoitus hankkia jokin harrastus, mutta sitten päädyin siihen et täällä on niin paljon kaikenlaista tekemistä, etten ryhtynyt varsinaista harrastusta kovasti etsimään. Mutta olisi sekin varmaan ollut ihan kiva ja luonut rutiineja sekä tuonut ehkä taas uuden, erityyppisen kaveripiirin. Toisaalta vapaa aikataulu oli tosi hauskaa vaihtelua. Todettiin just yhden kaverin kaa et täällä vaihdossa ei oo ollut mitään muita aikatauluja kuin luennot. Kaiken muun on voinut itse päättää ja sopia. (Bussiaikataulujakaan ei oo tarvinnut katella...) Sosiaalista elämää vaihdossa kyllä on tarjolla, enemmän on ehkä kyse siitä, missä merkeissä sitä haluaa viettää ja haluaako hankkia monia kaveripiirejä vai yhden tiiviimmän.

Vinkkejä:

-         - kurssikirjoja voi myydä esim. Campusbokhandelniin (rahat saa vasta, kun he ovat saaneet myytyä kirjan eteenpäin)
-         -  kaikkea voi myydä Facebook-ryhmissä
-          - tarkista, mihin aikaan kämpän avaimet tulee palauttaa, että saat kamat ulos ja siivouksen tehtyä
-          pakkaamiseen, roskien lajitteluun ja viemiseen sekä siivoamiseen menee enemmän aikaa kuin luulet
-         -  tarkista, mitä allekirjoituksia ja leimoja mahdollisesti tulee hakea Uppsalan yliopistolta ennen kotiin paluuta
-         -  vaihdon alussa: mieti vaihdossa harrastuksen aloittamista tai osakunnalta viran ottamista. Osakuntahommien suhteen kannattaa olla heti hereillä.

     Tällasesta paikasta nyt tuli lähettyä... Uppsalaa halkova Fyrisån





tiistai 29. toukokuuta 2018

Valborg-special


Valborg-special oli tarkoitus julkaista heti 2.5., mutta enhän sitten saanut aikaan… tässä se nyt tulee J

Valborg eli vappu vaikuttaa olevan Uppsalan opiskelijavuoden kohokohta, ja vapun aikaan Uppsalaan jopa suuntaa juhlijoita eri puolilta Ruotsia. Valborg kestää muutamia päiviä ja juhlahumuun oli selvästi varauduttu ammattimaisesti. Katuja oli suljettu autoilta, puistoista löytyi ruokakärryjä, vessoja oli hyvin ja osakunnilla oli jaossa ilmaisia vesipulloja.

Vinkkejä Uppsalan vappuun:

Osakunnilla on vappuna ja sitä edeltävinä päivinä tapahtumia aamusta iltaan. Me käytiin parissa osakuntatapahtumassa, ja kyllä kannatti vaikka sisäänpääsy ja juomat maksavatkin. Perjantaina mentiin Värmlandsin klubille, mikä oli periaatteessa ihan tavallinen Värmlandsin perjantaiklubi. Kaikilla oli kuitenkin vapunaloitusfiilis, meillä oli sika hauska porukka ja musiikki oli tosi hyvää koko illan. Ihan paras klubi-ilta! Lauantaille oli liput V-Dala nationin Brunchborgiin, jossa vierähti muutamia tunteja syödessä ja kattoterassilla istuskellessa. Sieltä suuntasimme Västgöta nationin Tirolborgiin, eli oktoberfest-tyylisille pihafestareille. Meidän porukassa oli paljon saksankielisiä, ja heiltä oli hauska kysellä lauluista ja niiden koreografioista.

Meillä oli brunssille ja oktoberfestille ennakkoliput, mutta molempiin olisi mahtunut vielä ovelta sisään. Jonossa tosin saattaa silloin kulua hieman aikaa. Osakuntien tapahtumissa ei juoda omia juomia.

Muuten tuli vietettyä aikaa predrinkeillä ja jatkoilla kavereiden ja tuttujen korridoreilla, sekä sunnuntaina rennon barbequen merkeissä keskellä metsää. Yöksi päädyin yleensä Flogsta-kaverini varapatjalle. Vappu kesti aika monta päivää, kun vappuaatto osui maanantaille. Siksi monilla oli sellainen taktiikka, että juhlitaan päivällä ja nukutaan yöllä. Meillä oli ehkä vähän sellainen taktiikka, että juhlitaan paljon mutta rauhallisesti. Jossain vaiheessa lepoa joka tapauksessa kaipaa.

Vappuaatto on Uppsalassa se vapun tärkein päivä, kun taas första maj on lähinnä dagen efter, vaikka parilla nationilla onkin sillis tai vielä sitsit illalla. Vappuaatto alkoi aikaisin, kun suuntasimme kahdeksan-yhdeksän välillä keskustaan joen rannalle etsimään hyvää paikkaa kosken läheltä. Kymmeneltä nimittäin alkoi forsränning, eli opiskelijoiden koskenlaskukisa. Etukäteen ilmoittautuneet joukkueet oli rakentaneet itse paattinsa. Niillä sitten laskivat alas jokea ja yrittivät selvitä kahdesta koskesta. Ihmiset olivat tehneet ihan mahtavia veneitä! Yksien kavereideni veneen teema oli Uppsalan linna, ja toisilla taas viinipullo. Sanoisin, että paras katselupaikka on varmaan joltain sillalta, sillä niiltä näkee veneet myös silloin, kun ne menevät läheltä joen reunaa.

Forsränningenin jälkeen suurin osa suuntaa Ekonomikumin puistoon piknikille. Klo 15 taas alkaa mössapåtagning eli ylioppilaslakkien päähän laitto Carolinabackenilla. Mulla ja K:lla oli lakit mukana, ja niitä oli kyllä tosi kiva pitää. Lakki herätti tietysti huomiota vaihtarien keskuudessa, mutta myös ruotsalaisten. Ruotsissa lakin käyttäminen vappuna ei ole näköjään läheskään niin yleistä kuin Suomessa. Suurimmalla osalla sellaista ei ollut päässä.

Carolinabackenilta kipaisimme Östgöta nationin champagnegaloppiin: juhliin, joissa suihkutellaan shamppanjaa pullosta. Eli sadeviitta päälle! Aika kreisiä menoa oli. Myös Stockholms nation ja Snerikes järjestävät galoppinsa, mutta ÖG:n champagnegalopp on halvin ja jono on lyhyin, pääsimme tosi sujuvasti sisään. Illalla menimme vielä kaverin korridorille illanviettoon sekä öiselle kävelylle keskustaan. Klo 21 olisi ollut jokin kuoroesitys ja Gamla Uppsalassa oli illalla iso vappukokko, mutta nämä jäi nyt välistä.

Vapunpäivänä meillä oli oma nyyttäribrunssi vaihtariporukalla. Me herättiin jopa aamulla tekemään munkkeja! Löydettiin resepti, jossa munkit paistetaan uunissa sen sijaan, että keitettäisiin rasvassa. Flogstassa on nyt ollut muutamia tulipaloja, joiden jälkeen on ihmetelty että kuka korvaa ja mitä, niin ei ois viittiny ottaa riskiä. Lisäksi oltiin tehty simaa, joten ruoka-juoma-puoli oli perinteikkyyden kannalta kunnossa.

Oikeestaan olin odottanut, että Uppsalassa olisi ollut vielä täydempää ja ruuhkaisempaa Valborgin aikana, sillä ennakkohype sen suhteen oli aika suuri. Toki ihmisiä oli tosi paljon, mutta ilmeisesti ne hajaantuu niin laajalle alueelle, että tungosta ei juuri synny. Niissä osakuntatapahtumisa, joissa käytiin, oli sinänsä tarpeeksi porukkaa että oli hyvä tunnelma, mutta lisää olisi mahtunut. Kaduillakin mahtui hyvin kävelemään, mikä oli tietysti ihan käytännöllistä. 

Aikaisin vappuaatton aamuna ihmisiä alkoi valua joen rannoille varaamaan paikkoja koskenlaskun katsomista varten... paikalla oli myös muutama vappupallojen myyjä, mutta vappupallot ja serpentiinit eivät selvästi ole mikään iso juttu täällä. 

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Keväinen Uppsala - ja vähän Göteborgia


Kevät on tullut Uppsalaan! Kaikki ovat ihan villinä siitä. Jätskikioskeja on ilmestynyt joen varteen, penkeillä ja puistoissa näkyy ihmisiä ja lounasta on voinut muutaman kerran syödä ulkona osakunnan puutarhassa tai yliopiston takana puistossa. Viime lauantaina täällä oli ekaa kertaa noin 18 astetta lämmintä, mikä tuntui aivan uskomattomalta. Iltapäivän vietimme Gästrike-Helsinge nationin puutarhassa pannukakkuja syöden - pelkissä t-paidoissa! Sitten uimahallikäynnin jälkeen Flogstaan leikkipuiston reunaan grillailemaan. Suht pitkälle iltaan pystyi olemaan ilman takkia. Uppsalasta löytyy tosi hyvin grillailu-/tulentekopaikkoja: ainakin opiskelija-asuinalueiden pihoilta ja läheisyydestä löytyy useita. Nyt on viikon sisään grillailtu jo neljä kertaa. Tosin koska sää on kuitenkin vaihdellut päivästä toiseen, on kaksi kertaa neljästä päättynyt vähän turhan viileissä tunnelmissa… toisella kerralla ei meinannut toppatakki riittää ja toisella alkoi sataa.

Mutta hypätäänpä hetkeksi ajassa taaksepäin. Pääsiäisen aikaan kävin kahden päivän reissulla Göteborgissa amerikkalaisen vaihtarin kanssa. Yöbussimatkat Flixbusilla sinne ja takaisin olivat aikataulullisesti erittäin käteviä - mutta molemmat tuumasimme silmät ristissä Uppsalaan palattuamme, että nyt ei taideta vähään aikaan yöbussia käyttää. Göteborg on itse asiassa mielestäni aika erilainen kaupunki kuin Tukholma, Uppsala ja niiden naapurikaupungit. Göteborg näyttää eteläisemmältä: esimerkiksi rakennusten julkisivuissa on mielestäni käytetty vähän eri värejä. Lisäksi kaupunkia leimaavat satama- ja teollisuusalueet, raitiovaunuverkosto sekä siellä täällä värikäs katutaide. Göteborgin edustalla on myös pieni saaristo, mikä oli minulle uutta. Laivamatka vei kuin toiseen maailmaan, suuresta kaupungista luonnon helmaan. Oli mahtavaa, että Göteborg loi erilaista fiilistä kuin muut ruotsalaiskaupungit, joissa olen käynyt, mutta lyhyen visiitin perusteella itse kyllä tykkään enemmän Uppsalan ja Tukholman tyyleistä.

Pääsiäisen jälkeen olinkin muutaman päivän kipeänä, mutta tervehdyin parahiksi siihen, että perhe saapui helssaamaan mua Uppsalaan. Kivaa oli ja nyt tiedätte, missä aikaani vietän!

Viime viikolla olin ekaa kertaa töissä V-Dala nationin sitseillä. Se oli hauskaa ja rentoa, erityisesti tykkäsin asetella laseja ja ruokailuvälineitä pöytään. Se on niin esteettistä ja tavallaan rentouttavaa puuhaa. Suuruusjärjestyksiin asetellut lasit ja aterimet muodostavat kauniin kokonaisuuden. Itse sitsien aikana kaatelimme juomia, toimme ruokia ja veimme pois likaisia lautasia. Saimme tosi ammattimaiset ohjeet pullojen ja lautasten pitelemiseen. Juomien kaataminen oli kierros kierrokselta hauskempaa, kun vieraiden kanssa ehti muodostaa vähän kontaktia illan kuluessa. Kielellisesti ilta oli sekoitus ruotsia ja englantia: vieraat ja vakiotyöntekijät olivat pääasiassa ruotsinkielisiä, ja muut tarjoilijat pääasiassa englanniksi kommunikoivia.

Nyt viime päivinä ruotsi on tuntunut sujuvan jotenkin entistä sutjakammin! Ruotsalainen dialekti alkaa ehkä tarttua vähän vahvemmin. Oon ollut pari kertaa ihan ylpeä ja yllättynyt, että menipä tosi sulavasti jokin pidempikin keskustelu. Tällainen ”läpimurto” johtuu varmaan siitä, että olen lukenut intensiivisemin ruotsinkielistä kurssikirjallisuutta, yrittänyt kirjoittaa huvikseen jotain ruotsiksi (sitä ei yllättäen juurikaan ole tarvinnut näissä viestinnän opinnoissa tehdä - poliittisen historian kursseilla Helsingissä kirjoitimme paljon enemmän) sekä puhunut viime päivinä yhtäjaksoisemmin ruotsia, ensin sitsien työvuorossa ja työntekijöiden leffaillassa, sitten ryhmätyötä tehdessä ja vähän luennollakin sekä kielikahvilassa. Lisäksi oon parina aamuna kuunnellut ruotsinkielistä radiota aamutoimia tehdessä.

Opinnoissani on tällä hetkellä meneillään journalistiikka-osuus. Se on paljon käytännönläheisempää opiskeltavaa kuin media ja organisaatiokommunikaatio. Kirjallisuuskin tuntuu varsin helppolukuiselta, koska siinä ei liikuta niin abstraktilla tasolla. Journalistiikan ryhmätyöaihe oli jonkin media-alalla toimivan henkilön haastattelu. Niinpä meidän ryhmä haastatteli erästä SVT:n toimittajaa, mikä oli aika hauska kokemus. Muistiinpanojen tekeminen oli kyllä aika hurja haaste, sillä hän puhui niin nopeasti. Lopulta lähinnä kuuntelimme nauhalta ne vastaukset, jotka halusimme mukaan tekstiin.

Pari päivää sitten kävimme saunomassa belgialais-itävaltalais-suomalaisporukassa. Yksi meistä asuu Rackarbergsgatanin opiskelija-alueella, josta löytyy ilmaisia saunavuoroja asukkaille. Kyseessä oli jopa oikein hyvä sähkösauna, suosittelen!

Taas oon huomannut, että vaihdossa oppii kommunikaatiotaitoja sekä ymmärtämään erilaisia tapoja tehdä asioita, niin epämääräiseltä kuin se kuulostaakin. Mutta esimerkiksi lähitulevaisuuden suunnittelusta ja ajanhallinnasta löytyy hyvä esimerkki. Nyt ymmärrän elämäntyyliä, jossa menot sovitaan parin viikon marginaalin sijaan samana tai edellisenä päivänä, koska elän pitkälti siten juuri nyt. Lisäksi vaihdossa saa lisää rohkeutta mennä puhumaan kenelle haluaa. Sillä ei ole niin väliä, jos se on jonkun mielestä outoa.

Osakunnilla vaikutuksen on tehnyt työvuorossa olevien opiskelijoiden ystävällisyys ja auttamishalu. Monesti fikaa maksaessa saa kaupan päälle ystävällisiä sanoja tai vinkkejä, joista tulee heti sellainen olo, että olen osa opiskelijayhteisöä. Toki vaihtarina tulee myös eteen tilanteita, joissa pitää itse yrittää hakeutua kontaktiin ihmisten kanssa kun kukaan ei älyä tulla juttelemaan, ja sehän onkin osa tätä kokemusta.

Olen myös oppinut vähän Ruotsin eri maakuntiin ja kaupunkeihin liitetyistä stereotypioista, mikä on juuri sellaista mistä olin kiinnostunut vaihtoon hakiessa. Göteborgilaisia esimerkiksi pidetään sanavalmiina ja hyvinä vitsailijoina. Tukholmalaiset ovat tietysti snobeja, värmlantilaiset iloisia, kun Örebron ympäristössä taas ollaan pessimistejä ja puhutaan murteella, joka kuulostaa valittamiselta. Smålantilaiset ovat toimeliaita ja nokkelia, ja näiden piirteiden tunnetuin ilmentäjä lienee Vaahteramäen Eemeli. Taalainmaalla on aivan erityinen asema, sillä sen maisemia käytettiin ruotsalaisen kansallismaiseman mallina kansallisvaltiota luodessa. Eipä ihme, että Dalahästkin on niin tunnettu Ruotsin symboli.

Tänään olen lähdössä leipomaan Kalmar nationille ja huomenna päiväreissulle Tukholmaan - itse asiassa ekaa kertaa Ruotsin-vaihdon aikana!

Kaksi ensimmäistä kuvaa Göteborgin keskusta-alueilta, kolmas saaristosta. 





maanantai 26. maaliskuuta 2018

Pääsiäiskoivuja ja kielikahviloita


Kulunut viikko onkin ollut sosiaalinen: ensin kaverini H tuli Helsingistä mun luo kylään (!), ja sitten vielä toinen kaveri M ystävineen tuli katsomaan täällä vaihdossa olevaa kaveriaan K:ta ja samalla sitten minäkin liityin porukkaan.

Oli kiva päästä taas ajan tasalle kavereiden kuulumisista ja (lähi)tulevaisuuden suunnitelmista! Oli myös hauska esitellä Uppsalaa ja niitä paikkoja, joissa itse viettää aikaa. Tuli myös välillä sellainen hassu olo, että ihan kuin olisi Suomessa taas, kun puhuu koko ajan suomea ja käsittelee paljon Suomeen liittyviä aiheita. Ja ehkä näin kaverin kautta ympäristöä taas välillä ”ulkopuolisen” silmillä, eli sellaisilla joilla sitä katselin tänne tullessa. Huomasin, että moneen asiaan - kuten ihan vaan maisemiin tai osakuntien ja vaihtariporukoiden tapaan toimia - on ”päässyt sisään” tai tottunut täällä. Toisaalta osa asioista - kuten osakuntien ja niiden pubien aukiolo- ja jonotusajat - ei menneet multa ihan lonkalta oikein, vaan tuli kierreltyä vähän turhia mutkia, hehe. Uusia paikkojakin ”löytyi”: H:n kanssa tykästyttiin yhteen joenvarren kahvilaan ja etsittiin Pekka Töpöhäntä -puisto.

Palmusunnuntaina silmieni edessä loisti taas uusi itselleni tuntematon ruotsalainen perinne: Stora Torgetille ja rautatieaseman eteen oli pystytetty muutama koivu, jotka oli koristeltu värikkäillä sulilla. Pääsiäiskoivu! Myös virpomavitsat ovat Ruotsissa koivun oksia, eivät siis pajuja kissoineen. Vitsoja myydään kukkakaupoissa niin, että niiden päähän on kiinnitetty yksi värillinen höyhen. En ole ihan päässyt perille, kuuluuko vitsa koristella loppuun kotona vai onko se ruotsalaisten mielestä valmis sellaisenaan. Lisää tietoa aiheesta: https://sv.wikipedia.org/wiki/P%C3%A5skris


Pääsiäiskoivut toreilla ovat kyllä ihan kivoja. Alan itsekin päästä pääsiäistunnelmaan, varsinkin kun viime päivät ovat olleet tosi aurinkoisia, lumi alkaa hieman sulaa ja jokivarren kahviloiden edustoille on alkanut ilmestyä terassikalusteita.

Opintojen suhteen menossa on ehkä kevään mielenkiintoisin aihe, organisaatiokommunikaatio. Siihen liittyviä artikkeleita ja kirjoja olen lukenut innoissani, ja olen jopa koittanut hieman soveltaa oppimaani miettimällä organisaatioita, joissa olen työskennellyt.

Olen nyt käynyt pari kertaa kielikahvilassa puhumassa ruotsia. Uppsalassa niitä löytyy monien tahojen järjestämänä, ja niiden idea on kerätä yhteen ruotsinkielisiä sekä ruotsia harjoittelevia ja laittaa heidät keskustelemaan ja harjoittelemaan kieltä yhdessä. Itse olen käynyt kielikahvilla läheisellä kirkolla. Aluksi olin hieman skeptinen sen suhteen, toimisiko konsepti minun tilanteeseeni, mutta itse asiassa paikallisten senioreiden kanssa on ollut tosi mukava jutella. Juttelemme yleensä ensin tunnin verran pareittain, ja sitten kahvittelemme ja juttelemme isommassa porukassa. Muut ei-ruotsinkieliset vaikuttavat olevan noin 30–60-vuotiaita maahanmuuttajia, joiden ruotsin kielen taito on enemmän alkeistason puolella kuin omani. Kielikahvilassa on ollut ystävällinen ilmapiiri, joten menen kyllä mielelläni uudestaankin.

Muutama viikko sitten osallistuin Värmlands nationin landskapiin eli yhdistyksen kokoukseen, joka on avoin kaikille osakunnan jäsenille. Se muistutti niin paljon oman Helsingissä sijaitsevan osakuntani osakunnan kokousta, että tuli suorastaan kotoisa olo ja alkoi hymyilyttää. Koska proseduuri on pääpiirteissään sama, pystyin nopeasti havaitsemaan, kuka on kokouksessa missäkin roolissa ja odottaa heiltä tiettyjä toimia. Kokouksessa valittiin kakkoskuraattori sekä täydennysvaalina virkailijoita. Tunnelma oli jopa epämuodollisempi kuin omissa Helsingin kokouksissamme, vaikka kokouskäytäntöjä noudatettiin, ympäristö oli arvokas tauluineen ja huonekaluineen ja inspehtori, toiminnantarkastajia, kuraattoreita ynnä muita olennaisia henkilöitä oli paikalla. Tyyliin kuului myös, että virkaan hakeneet olivat panostaneet hakemuksiinsa vähemmän kuin mitä omassa osakunnassamme yleensä. Toisaalta myöskään vitsikkäitä hakemuksia, joita meillä usein myös löytyy, ei noussut esiin.

Kaikenlaista rentoa hauskanpitoa on tullut harrastettua: tein työvuoron Gotlands nationin lauantaifikalla, jossa muodostimme hyvän työparin erään meksikolaisen tytön kanssa. Hän oli ekaa kertaa millään osakunnalla töissä, ja itse olen työskennellyt lähinnä Kalmarilla. Kalevalan päivänä, eli jo kauan sitten, tarjosimme suomalaisen K:n kanssa riisipuuroa, ruisleipää ja munavoita sekä turkinpippureita ja Fazerin sinistä. Oscar-gaalan jälkeen katsoimme kavereiden kanssa sitä vähän nauhalta. Yhtenä toisena iltana katsoimme Mamma Mian, ja paljastui että K:n japanilainen kämppis oli kyseisen musikaalin suuri fani. Myös Melodifestivalenin finaali on nyt nähty. Kävimme myös kuuntelemassa todella kiintoisaa Climate Change -keskustelua Stadsbiblioteketissa. Lisäksi luonani on käynyt jonkin verran kavereita fikalla tai katselemassa dokumentteja tms. Kahvittelijoihin kuuluu ”vanhojen” vaihtokavereiden lisäksi muutamia uudempia - Ukrainasta ja Kreikasta -, jotka asuvat Kantorsgatanilla eli samalla opiskelija-asuntoalueella kuin minä. 

Tänään join lähestyvän pääsiäisen kunniaksi påskmustia eli makeaa kotikaljaa tai limua muistuttavaa juomaa. Sitä juodessa tuli hieman mieleen mämmi, ja molemmat kai onkin tehty maltaasta.

Huomenna voisi lähteä pyöräilemään, kun on niin valoisaa ja keväisää!


Näitä prinsessaleivoksia - sammakkoprinsessoja? - olen katsellut eri kahviloissa, ja palmusunnuntaina oli aika maistaa...

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Tentti ohi, siispä matkustelemaan


Hei taas!

Pari viikkoa sitten oli mun johdantokurssin lopputentti, ja nyt on tokan kurssin ryhmätyöt hyvin käynnissä. Tentti oli ihan mukava kokemus: kyseessä oli kotona omalla koneella tehtävä ”hemtenta”. Meillä oli kaksi päivää aikaa tehdä koe, välissä saattoi rauhassa kirjautua ulos tenttialustalta ja sitten taas jatkaa. Kokeen tekeminen tuntui ennemminkin esseen tai läksyjen tekemiseltä, sillä aika riitti hyvin, kirjallisuutta, sanakirjaa yms. sai käyttää eikä olo siten ollut kovin jännittynyt. Varsinkin niistä aiheista, joista piti kirjoittaa vähän pidemmät, reflektoivat tekstit, todella oppikin tentin aikana. Toisaalta kokeesta oli varmasti helppo päästä läpi vaikkei oikeasti ymmärtäisi hirveästi kurssin sisältöjä.

Lisäksi hankin kirjastokortin kaupunginkirjastoon ja lainasin ruotsinkielisen, kevyen kesäromaanin! Lukeminen taisi vaikuttaa hyvällä tavalla, sillä aloin ajatella vähän enemmän ruotsiksi luettuani kirjaa. Romaani tarjoaa vähän enemmän tunnesanastoa kuin akateemiset tekstit.

Olen useamman kerran ollut Värmlands nationilla opiskelemassa. Kerran eräs heidän virkalijansa, hovmästare, joka vastaa sitsien järjestämisestä, oli siellä apulaisensa kanssa taittelemassa lautasliinoja seuraavan päivän juhlia varten. Kaipasin taukoa opiskelusta, joten tarjouduin avuksi. Se oli ihan hauska hetki. Nyt osaan sitten taitella lautasliinoja pöydällä seisoviksi lieriöiksi.

Olen myös vihdoin käynyt Uppsalan tuomiokirkossa. Siellä on vaikka mitä krumeluureja, seiniä kiertävät pienet kammiot, joista löytyy hautoja ja muistokiviä. Erityisesti Kustaa Vaasan hauta oli vaikuttava. Hautaa kiertävissä teksteissä lueteltiin hänen hallitsemiaan alueita. Niihin sisältyi tietenkin monia suomalaisia maakuntia, joita sitten esittelin ruotsalaiselle kurssi-/osakuntakaverilleni. Kirkossa makaavat myös mm. Pyhän Eerikin ja Pyhän Birgitan reliikit. Aika outo tunne, että osia noista historiasta tutuista hahmoista on lepää oikeasti edessäni.

Tässä välissä on tullut myös matkailtua hieman! Kävin lähikaupungissa Gävlessä katselemassa paikkoja. Ei ollut Gävlen olkipukki tietenkään paikalla, mutta vankilamuseo oli mielenkiintoinen, ja sain turisti-infosta ohjeet todella kivaan kävelyreittiin. Gävleä halkoo joki, jonka yläjuoksulla päin oli tosi hauskoja pikku saaria, jotka oli yhdistetty toisiinsa pienillä silloilla. Lunta oli todella paljon, ihan silmä lepäsi niissä maisemissa. Muutenkin oli hauska päivä, ja kiireettömästi yksin matkustaessa tuli juteltua kaikille asiakaspalvelujoille sun muille eri tavalla kuin muuten. Vankilamuseon työntekijä oli kova puhumaan, ja lisäksi mm. otatin itsestäni kuvan ohikulkijalla ja sain junalipun ostoon apua konnarilta.

Seuraavana päivänä kävimmekin sitten yhden toisen vaihtarin kanssa Sigtunassa, joka oli Ruotsin ensimmäinen kunnon kaupunki, perustettu noin vuonna 980. Sen perustaminen merkitsi myös viikinkikulttuurin lopun aikoja sekä katolisen kirkon ja kuninkaan vallan vahvistamista. Sigtuna on aika ehdoton vierailukohde Ruotsissa. Keskusta koostuu satukirjamaisesta, värikkäästä puutaloalueesta järven rannalla. Lisäksi riimukiviä ja raunioita löytyy ihmeteltäväksi. 
Vierailupäivänämme aurinko paistoi todella kirkkaasti päivällä, ja pimeän tullen paikalliset sytyttivät kynttilöitä järven jäälle auratun retkiluistelureitin varrelle. Tuntui, että valitsimme loistavan päivän visiitille. Filippiiniläinen kaveri ei ollut uskoa, että kävelimme todella järven jäällä.

Tuntuu muuten, että pimeys ei ole haitannut minua täällä ollessa juuri lainkaan. Päivät pitenevät vauhdilla, ja lunta ja aurinkoisia päiviä on ollut paljon. Varmaan myös vaikuttaa, että pyöräillessä tulee nautittua valosta hieman enemmän kuin bussilla liikkuessa, ja muutenkin tulee pyörittyä ulkona ja kierreltyä kaupunkia.

Viime viikolla lähdimmekin suomalaisen K:n kanssa kolmen yön ”hiihtolomalle” Tromssaan! Oon kyllä tyytyväinen että tuli käytyä. Vuoret ja vuonot, arktinen luonto. Reissu alkoi onnekkaasti, sillä näimme revontulia lentokoneesta ennen laskeutumista Tromssaan! Kone oli puolityhjä, joten vaihtelimme paikkoja eri riveille ja liimasimme kasvot ikkunaan. Myös majoitus AirBnb:ssä oli loistovalinta, sillä pääsimme juttelemaan hieman hostimme ja muiden vieraiden kanssa. Tromssassa tapasi ihmisiä, jotka olivat selvästi kiinnostuneet pohjoisen kohteista yleisemminkin ja monet olivat käyneet Suomessa, joko Lapissa tai Helsingissä, ja ehkä tunsivat suomalaisia. Eräskin tyttö oli opiskellut Rovaniemellä. 

Olen muutaman kerran kirjoitellut päiväkirjaa ruotsiksi, ja huomannut että kyllähän sitä tekstiä tulee kun alkaa vääntämään. Sanakirjaa tosin saattaa välillä tarvita. Tästä on hyvä jatkaa!


Tromssa sijaitsee saarella keskellä vuonoa...


... ja vähän kaupungin ulkopuolelta löytyy myös hiekkarantoja!


No, löytyihän sieltä Gävlestä sentään tällainen pukki!

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Ryhmätöitä ja suomenruotsia


Paljon on taas kahdessa viikossa tapahtunut!

Runsaudenpula vallitsee, aloitetaan siis helposta: tutustuin ruotsalaiseen perinneruokaan, josta en ollut ennen kuullutkaan! Onko sellaisia tosiaan olemassa? Käytiin Norrlands nationilla eli yhdellä osakunnalla lounaalla, ja ruokalistalla oli palt eli kroppkakor. Kyseessä on jonkinlaiset perunasta tehdyt pyörykät, joissa on ilmeisesti perinteisesti täytteenä kinkkua ja ohessa puolukkahilloa ja jotain vaniljakastikkeen tapaista. Tämä makean ja suolaisen sekoitus oli kiinnostavaa kokea.

Lisäksi olen huomannut, että Ruotsi onkin isompi ja etelämmässä kuin luulin. Esimerkiksi junamatka Uppsalasta Malmöhön kestäisi 5-6 h ja sisältäisi kaksi vaihtoa. Kai jotenkin luulin, että kun Ruotsissa on kaikki paremmin niin myös kaupungista toiseen pääsisi alta aikayksikön. Enkä tosiaan ollut tietoisesti ajatellut, että Uppsala on oikeastaan pohjoisin Ruotsin suurimmista kaupungeista. Eli Ruotsin suurimmat kaupungit sijaitsevat pääasiassa selkeästi Helsingin eteläpuolella, ja etäisyys Uppsalasta Malmöhön on suunnilleen sama kuin Helsingistä Ouluun! (Noin 650 km.)

Viime aikoina olen päässyt tekemään ryhmätöitä ruotsalaisten kurssilaisteni kanssa. On ollut kiva päästä vähän tutustumaan ja juttelemaan. Olen kuullut, että Ruotsissa ryhmäkeskusteluissa kestää usein kauan ennen kuin päästään tekemään itse tehtävää, sillä ensin tervehditään ja pohditaan yhdessä tavoitteita tai jotain. Ryhmän toimintatavat riippuvat varmasti paljon siitä, ketä yksilöitä siihen sattuu valikoitumaan, mutta tosiaan omien ryhmäläisteni kohdalla tuli useaan kertaan sellainen olo, että he käyttävät paljon aikaa tehtävänannosta ja pohjateksteistä keskustelemiseen. Itse olisin vain käärinyt hihat ja ryhtynyt kirjoittamaan, mutta nyt keskustelimme ensin monesta näkökulmasta, että mitä kaikkea tähän aiheeseemme liittyykään. Lisäksi keskustelu harhautui ihan muihin aiheisiin. Jokainen haki vuorollaan kahvia, kenelläkään ei ollut kiire edistää hommaa. Ensin pohdinta tuntui vähän turhalta, mutta aina väillä esiin tosiaan nousi hyviä pointteja joko itse aiheesta tai esimerkiksi siitä, missä järjestyksessä asiat kannattaisi esittää. Lisäksi tulin tietoisemmaksi siitä, miten olen itse tottunut tekemään esitelmiä: olen aika asiaorientoitunut, etenen mieluiten periaatteella ensin työ ja sitten huvi, joten alan kiemurrella jos asiasta poiketaan kovin pitkäksi aikaa. Toisaalta täällä minulla on vahva intressi jutella myös ihan niitä näitä, koska halusin tutustua ryhmäläisiin. Kokemus oli siis mukava.

Olen tutustunut hieman paremmin myös kämppiksiini. Asun korridoorissa eli tavallaan soluasunnossa, jossa jaan keittiön ruotsalaisen pojan sekä vietnamilaisen ja syyrialaisen tytön kanssa. Itse asiassa olen porukan ainoa vaihtari, muut ovat Uppsalan yliopiston tutkinto-opiskelijoita. Paikka tuntuu rauhalliselta ja aika kotoisalta. Saapuessani yhteisten tilojen lattioita peitti pölykerros, mutta siivoamalla siitä sitten pääsi… Paras tie siisteyteen on varmaan se, että juttelee asiasta kämppisten kanssa, mutta on myös valmis itse ottamaan sen ensimmäisen askeleen ja tarttumaan moppiin. Ja selvittämään, miksi imuri ei toimi.

Varsinkin vietnamilainen kämppis H on tosi mukava, ja kun osumme samaan aikaan keittiöön, mitä tapahtuu usein, saatan jäädä vain juttelemaan hänen kanssaan vaikka olisin jo valmis. Hän on myös antanut tosi paljon käytännön vinkkejä, mm. pesutuvan sijainnista, lähikaupan tarjousten löytämisestä ja osakunnilla työskentelystä. Oon kyllä iloinen, että sain juuri hänet samaan korridooriin.

Kielen suhteen Ruotsin-vaihto tuntuu yllättäen hieman erilaiselta kuin lukioaikainen Ranskan-vaihtoni. Ranskassa pyrin vain sulautumaan kieleen mahdollisimman hyvin, myös puhetavan ja ääntämisen osalta. Mutta täällä en itse asiassa tunne hirveästi halua luopua suomenruotsalaisesta aksentista. Näköjään pidän sitä pätevänä ja normaalina tapana puhua ruotsia myös Ruotsissa. Ruotsalaisen aksentin imitoiminen tuntuu hieman luonnottomalta, kuin yrittäisi puhua Savon murretta olematta savolainen tai englantia intialaisella aksentilla. Tämä oli yllättävä huomio, luulin että sopeutuisin tuosta vain Ruotsin ruotsiin. Se kuulostaakin hauskalta (niin myös suomenruotsi). Ehkä kyse on myös siitä, että oma kansallinen identiteetti korostuu, kun lähtee ulkomaille. Täällä olen tietoinen siitä että olen suomalainen, ja ylpeä siitä. Kuulin eräältä norjalaiselta vaihtarilta jotain samansuuntaista jo ennen kuin ehdin itse ajatella asiaa: hän sanoi puhuvansa ruotsalaisille norjaa (hieman muunneltuna) siksi, että olisi liian suuri identiteettiongelma alkaa puhua ruotsia.

Näköjään Ruotsissa puhutaan ruotsin lisäksi paljon myös englantia. Esim. osakuntien tilaisuuksissa, kerhoissa ja Facebook-ryhmissä paljon tapahtuu englanniksi tai kaksikielisesti. Se on toisaalta tosi hienoa, mutta pari kertaa on jopa tuntunut että apua, missä täällä pääsee harjoittelemaan sitä ruotsia? Menin eräänä sunnuntaina Kalmar nationin maalauskerhoon aikeenani puhua ruotsia ja tutustua ruotsalaisiin. Vieressäni istui pari mukavaa tyttöä, joista toiselle aloin takeltaa ruotsia. Kolmas tyttö ei kuitenkaan puhunut ruotsia, joten vaihdoimme pian englantiin, jotta kaikki pääsisivät keskusteluun mukaan. Ruotsilla jatkaminen olisi ollut epäkohteliasta ja molemmat tyypit olivat mukavia, mutta kieliharjoittelu ei oikein onnistunut. Toisaalta englannin puhuminen on kyllä ihan kivaa välillä, saa vaihteeksi ilmaistua asioita vähän vivahteikkaammin.

Mulla aika kovat odotukset kielitaidon kehittymisestä, koska Ranskan-vaihdosta jäi niin hyvät muistot juuri kielen käyttämisestä. Haluaisin päästä siihen pisteeseen, että tekisi mieli kirjoittaa tätä blogia ruotsiksi, koska se olisi siinä hetkessä kätevin ja paras kieli kuvaamaan, mitä olen täällä kokenut. Katsotaan pääsenkö siihen tunteeseen. Jo nyt ruotsin sanoja tulee usein pintaan silloin, kun pitäisi sanoa jotain englanniksi. Mutta vielä en varsinaisesti ajattele ruotsiksi. Välillä pitää muistutella itselle, että olen ollut täällä vasta… kohta jo neljä viikkoa, kääk!  

Värmlands nationin uusien illassa kielten yhdistäminen taas sujui paremmin. Ihmiset liikkuivat porukasta toiseen, joten illan aikana puhelin välillä muutamien ruotsalaisten kanssa ruotsiksi ja välillä vaihtari- tai sekaporukoissa englanniksi. Tunnelma oli muutenkin rento ja kiva. Osakunnista pitää kirjoitella lisää myöhemmin, kun olen viettänyt niissä vähän enemmän aikaa.

Myös vaihtarikavereiden kanssa on ollut tosi mielenkiintoisia keskusteluja ja hauskoja iltamia. Ennen kaikkea on kiva, että voi luottaa että aina jotain tapahtuu ja löytää seuraa. Pidimme toisen suomalaisen ja muiden vaihtareiden kanssa lettukesti-vaalivalvojaiset, kun presidentinvaalin ääniä laskettiin. Saatiin aikaan hyvä keskustelu Belgian, USAn ja Saksan vaalisysteemeistä presidentinvaaleissa.

Lisäksi erään intialaisen kanssa keskustelimme ruotsalaisesta ja intialaisesta yhteiskunnasta, mm. siitä miten ihmiset kohtelevat toisiaan. Hänen mukaansa Intiassa ei tunnu palkitsevalta vaikka päättäisikin olla jollekin kiva ja luopua omasta edustaan. Tuntuu, että hitsi kun nyt menetin jotain itseltäni. Sen sijaan Ruotsissa tulee hyvä mieli kun päättää olla etuilematta jonossa, maksaa bussimatkan jne. Yliopistolla olen lukenut, että hyvinvointivaltion yksi tarkoitus on vahvistaa tai ylläpitää ihmisten välistä solidaarisuutta. Ja sitten joku tulee ja kertoo kokeneensa sen käytännössä! Cool.

Täällä olo on sekoitus arkea ja lomamatkaa. Kaksi seminaaria takana, tänään ja huomenna kokeen tekemistä, seuraavalla viikolla esseepalautus. Pitäisi korjauttaa pyörän lokasuojat ja fiksata kori parempaan asentoon, soittaa uudestaan vuokraisännälle, hakea kesätöitä, löytää paikka josta ostaa isompia purkkapusseja. Ne ovat kuitenkin pienehköjä juttuja verrattuna uuden ympäristön viehätykseen: kävimme päiväreissulla Västeråsissa, juhlimme belgialaisten vuosittaista lettupäivää (2.2.), on tullut löydettyä kiva kahvila, kierreltyä Uppsalassa, ja kalenterissa on paljon tyhjää tilaa toisin kuin normaalielämässä yleensä.

Kuvissa pieni osa Uppsalan rautatieaseman pyöräparkista sekä Uppsala slott.




maanantai 22. tammikuuta 2018

Orientaatioviikko takana

Tutut: Tervetuloa lukemaan vaihtokevääni kuulumisia!
Tuntemattomat: Yritän myös antaa vinkkejä tuleville Uppsalaan lähtijöille, toivottavasti hyödytte!

Nyt on reilu viikko saapumisestani Uppsalaan, ja voin ainakin tässä vaiheessa todeta, että Uppsala taitaa olla juuri sopiva kohde mulle. Kaupunki on mukavan kompakti ja kaunis ja tekemistä riittää. Kaikkialle pääsee pyörällä, ja talvipyöräily on sujunut hämmästyttävän näppärästi. Muihin vaihto-opiskelijoihin on ollut todella helppo tutustua, ja meille onkin jo muodostunut eräänlainen porukka. Kuitenkin tuntuu, että porukat ovat siinä mielessä avoimia ja vastaanottavaisia, että uusiin ihmisiin voi tutustua myöhemminkin.

Erityisesti tavoitteenani on tutustua ruotsalaisiin, mitä edesauttaa se, että pääsin ruotsinkielisille kursseille opiskelemaan medie- och kommunikationsvetenskapia. Olen porukan ainoa vaihtari, ja hieman olen päässyt jo juttelemaan muiden kurssilaisten kanssa. Myöhemmin aloitamme myös ryhmätyöt ja seminaarit, jotka antavat hyvän syyn tutustua ryhmäläisiin.

Tosi paljon on kyllä reilun viikon aikana ehtinyt tapahtua. Infosessioita, luentoja, iltaohjelmaa eri osakunnilla, kaksi illanistujais-/yökyläkeikkaa Flogstaan, pressanvaalien ennakkoäänestys ulkomailta käsin, Solsidan leffateatterissa ruotsalaisilla teksteillä. Liittyminen Värmlands nationiin, fikahetki kotona kämppiksen opiskelukavereiden kanssa. Viisi käyntiä Clas Ohlsonissa, hieman byrokratiaa campus cardin kanssa, kesätyöhakua...

On kyllä ollut jotenkin tosi rento ja avoin olo. Vaihtaristatuksen varjolla annan näköjään itselleni luvan erottua joukosta, esittäytyä pahaa-aavistamattomille kanssakurssilaisille, kysyä hassuja kysymyksiä ja pukeutua säänmukaisesti pikemminkin kuin tyylikkäästi. Olen ehkä katsonut vähemmän kelloa kuin kuluneen vuoden aikana keskimäärin. Tahtia tulee hidastettua automaattisesti, koska kaikki on uutta, ja asioita pitää ihmetellä hetki ennen kuin niitä voi käyttää, tai karttaa katsella ennen kuin voi lähteä liikkeelle. Rutiineja tai sovittuja menoja ei vielä juuri ole.

Toisaalta uusi ympäristö, kieli (tai kielet, vuoroin ainakin englanti, ruotsi ja suomi) ja sosiaalisuuden vyöry väsyttävät, ja nukkumaan mennessä onkin monesti aika poikki. Lisäksi on ollut pientä säätöä muutamien käytännön asioiden kanssa. Siispä seuraavaksi vinkkiosio:

- Älä osta peittoa ja tyynyä ennen kuin olet tarkistanut, onko edellinen asukas sittenkin jättänyt sellaiset huoneeseesi.
- Moni vaihtari varmasti suuntaa saavuttuaan Uppsalan Ikeaan ja hankkii kaiken tarvittavan sieltä. Itse ajattelin olla ympäristöystävällinen ja kurkata muutaman Second Hand Shopin, joita täällä on itse asiassa aika paljon. Kiertely oli ihan kivaa, mutta vie aikaa ja loppujen lopuksi päätyy luultavasti kuitenkin Ikeaan hakemaan muutamat yhä puuttuvat tavarat. Ei-kiireellisten asioita etsiessä kannattaa myös liittyä Facebookissa erilaisiin Uppsalan opiskelijoiden, vaihtareiden tai oman asuntoalueen osto- ja myyntiryhmiin. Esim. pyörän löydät varmasti sieltä.
- Kurssikirjat pitää pääasiassa ostaa itse. Muutama kappale saattaa kirjastosta löytyä, mutta se ei välttämättä riitä. Studentbokhandeln myy yleiseen hintatasoa hieman halvempia, pääasiassa uusia kirjoja. Campusbokhandeln myy käytettyjä kirjoja. Lisäksi suosittu vaihtoehto on ostaa kurssikirjat suoraan joltain vanhemmalta opiskelijalta. Tyypillisesti tällaisia myyntiryhmiä löytyy Facebookista hakemalla. Itse ostin kirjoja eräältä ruotsalaiselta opiskelijalta, ja se toimi oikein hyvin, kunhan ottaa ensin huomioon seuraavat maksuseikat.
- Ruotsi on SEPA-maa, joten voit maksaa suomalaiselta tililtä ruotsalaiselle tavallisella tilisiirrolla. Vastaanottaja saa rahat kruunuina, lähettäjä maksaa euroissa. Ei siis kannata tehdä kuten minä ja maksaa valuuttamaksulla, josta peritään palvelumaksua noin 7e. Muista myös pyytää ruotsalaisen tilinumero IBAN-muodossa. Jos IBAN ei ole hänelle tuttu juttu, neuvo häntä etsimään numero verkkopankistaan. (Ohjeet Nordean chat-palvelusta)
- Jos pyörän lukko jäätyy kiinni, hakkaa lukkoa pyörää vasten. Näin jää murtuu ja avain pääsee kääntymään. Lisäksi Clas Ohlson myy lukkoöljyä ja de-iceria, jos haluaa pelata varman päälle. Pyöräily ei ole täällä kuitenkaan mitään hifistelyä, ja aika vähillä varusteluilla näyttää pärjäävän.

Ulkomaille lähteneellä ei juuri ole tukiverkostoa paikalla jeesaamassa. Kaiken kaikkiaan tuntuu kuitenkin, että aika hyvin tietää, mistä etsiä mitäkin ja miten asiat toimivat. Ruokakaupassakin monesta tuotteesta löytyy seloste myös suomeksi. Sen sijaan parilla korealaisella vaihtarilla oli lähikaupassa vähän vaikeampaa. Yliopistollakin kirjastopalvelut, tulostaminen ja kurssien käytännön asiat toimivat melko samalla tavalla kuin Suomessa.

Kohta voisikin ruveta iltapalalle. Mitähän kaikkea sitä huomenna tuliskaan tehtyä? :D

Kuvissa Stortorgetin valopuu ja Uppsalan tuomiokirkko.





Toukokuun tunnelmia

Matka Etelä-Ruotsiin Toukokuun alku oli vilkasta: Vappu loppui tiistaina, uusi kurssi alkoi keskiviikkona kirjahankintoineen sun muine...